Pepin kädet ovat olleet jo parisen viikkoa suurimmaksi osaksi auki, ei enää nyrkissä. Jumppamaton perhoset ovat alkaneet kiinnostaa enemmän kuin musiikkipallo. Erityisesti Peppiä tuntuu ärsyttävän se, etteivät perhoset yllä suuhun asti vietäviksi. Eilen ongelma kuitenkin ratkesi, kun tyttö veti perhosia niin kovasti, että kiinnityssysteeminä toimiva tarra antoi periksi. Kiva. Voi vain arvata, että kun kerran onnistuu niin onnistuu myös toisen kerran. Ja kolmannen.
Vatsalleen kääntyminen sujuu yhä paremmin, eikä Pepiltä mene enää hermot, jos kääntyminen ei ensi yrittämällä onnistukaan. Pari kertaa hän on vahingossa kääntynyt myös selälleen.
Vapun kunniaksi saimme nauttia Pepin kikatuksesta. Olipa se hauskan kuuloista. Iskän jututkin naurattivat kovasti, ja kyllä se iskästäkin oli hauskaa.
Miten ihanaa kun kesä tulee. Tänäänkin on oikein lämmintä. Helpottaa ja nopeuttaa ulkoilua vauvan kanssa, kun ei tarvitse enää montaa kerrosta pukea vaatteita jotta tarkenee.
Kommentit