Kiitos uskolliset lukijat, te kaksi, kommenteistanne! Niitä on tosi mukava lukea. Ja sitten hajanaisiin ajatuksiini.

Pepille on tapahtunut jonkinasteinen musiikillinen herääminen. Aikaisemmin musiikki ei saanut häntä reagoimaan mitenkään, mutta nyt sopiva melodinen musiikki saa hänet laittamaan pään kallelleen ja laulamaan vauvalaulua aa-aa-aa tai ee-ee-ee. Aivan vastustamatonta!

Viikonloppuna meinasi tulla tosi puhdas vauva, neiti näet olisi kiivennyt astianpesukoneeseen, jollen olisi ehtinyt ajoissa paikalle. Toista polvea jo vei luukun reunan yli. Tiedä olisiko luukku edes kestänyt noin suurta kuormaa.

Sukkasato on sitten tältä vuodelta ohi. En aivan päässyt asettamaani tavoitteeseen, joka oli neuloa sukat jokaiselle perheenjäsenelle. Miehen sukat jäivät puikoille. Mutta sen verran tämä kampanja sai aikaiseksi, että minusta tuli vannoutunut pyöröillä sukkien neuloja. On se vaan niin kätevää, kun molemmat syntyvät samalla kertaa, eikä tarvitse niitä sukkapuikkoja kilistellä. Ja montako kertaa se yksi puikko on jäänyt kotiin tai mummolaan? Minä kun neulon neljällä puikoilla, niin yhden unohtuessa on hiukkasen paha neuloa.

Eilen sain viimein valmiiksi ensimmäisen top-dow cardiganini eli siis kaula-aukosta alaspäin yhtenä kappaleena neulottavan villatakin. Tai ei se ihan valmis ole, napit puuttuvat. Ostin jo yhden satsin nappeja, mutta ne taitavat olla vähän liian isot. Laitan kuvan tänne kun takki valmistuu. On muuten ihan kuningasta, kun ei tarvitse ommella saumoja eikä päätellä juuri lankojakaan.

Puro-baktuksen kanssa kävikin vanhanaikaisesti eli lanka loppui kesken. En muistanut, että toisessa kerässä oli solmu, jonka vuoksi liitin alkupätkän toiseen kerään, koska sen alku oli samaa väriä. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis...