Kävimme tänä aamuna tapaamassa Pepin perhepäivähoitajaa. Peppi viihtyy paikassa varmasti. Talo oli siisti ja tilavanoloinen. Pihalla oli lasten leikkipaikka.

Minä, joka uskon ensivaikutelmaan, toivon sen tällä kertaa pettävän. Jotenkin vain niskakarvat nousivat pystyyn, aivan kuten silloin puhelinkeskustelussakin. Ymmärrän kyllä, että päivähoidossa tarvitaan kodin ja hoitojan yhteistyötä, mutta en silti välittäisi kuulla imetykseen tai sen lopettamiseen liittyviä ohjeita joltain vieraalta ihmiseltä. Se on minusta kuitenkin henkilökohtainen asia.

Hoitaja vaikutti kuitenkin pätevältä ja käsitteli mukavalla tavalla hoidossa olleita muita lapsia. Lapsia, jotka muuten ihan oikeastikin olivat rauhallisia!

Kävimme myös pitkästä aikaa muskarissa. Peppi tuntui nauttivan siitä iha eri tavoin kuin ennen: laulaa hymisteli ja keinui musiikin tahdissa. Saa nähdä, miten onnistumme jatkamaan harrastusta, kun päivähoito alkaa. Muskari on lounasaikaan eli keskellä hoitopäivää. Työpaikan ja hoitopaikan välimatka on onneksi vain 8 km, joten muskarikäynti keskellä päivää onnistuisi ainakin sen puolesta. Hoitaja muuten kysyi, enkö voisi pitää vapaapäivää aina torstaisin. No en!

Kävin tänään tilaamassa surusidonnan hautajaisia varten. Selasin ensin valmiita malleja, mutta ne olivat toinen toistaan kauniimpia, enkä osannut valita. Onneksi myyjä ehdotti, että kerron paljonko sidonta saa maksaa, ja sidonta tehdään sen mukaan. Hän väitti vielä, että tuolla tavoin valmistuvat kaikkein kauneimmat sidonnat. Odotan mielenkiinnolla lopputulosta.