Toinen ensilumi suli pois aikoja sitten, ja nyt on kurjan pimeää. Voi kun tulisi oikea talvi!

Meidän neitimme on oppinut uusia taitoja. Osaa osoittaa etusormella, tyyli tosin on enemmän lennonjohtomainen, kuin että vielä osaisi osoittaa esimerkiksi, että mitä haluaa. Perjantaina näimme ensimmäiset konttausaskeleet, jos niitä askeleiksi nyt kutsutaan. Konttaaminen onnistuu hyvin villamatolla, lattialla taas ryömiminen on edelleenkin nopeampi ja parempi liikkumisen tapa. Ja suusta löytyy nyt uusi hammaskin, huomasin sen perjantai-aamuna. Se on numero seitsemän ja ylhäällä keskimmäisten etuhampaiden kaverina vasemmalla puolella suuta. Alahampaita on siis se neljä, joista yksi on ihan nykerö ja odottelee ikenessä kasvupyrähdystä.

Viime yönä Peppi nukkui mahtavat viiden tunnin yhtäjaksoiset unet. Olin todella yllättynyt, kun katsoin kelloa. Omat unet ovatkin olleet vähän mitä sattuu, kun on niin paljon mietittävää: hautajaiset, töiden aloittaminen, päivähoitokuviot yms.

Joululahjaneuleet edistyvät pikkuhiljaa. Ensimmäinen lahja-baktus on valmis, ja toinen puolessa välissä. Kaiken a ja o on tarpeeksi paksu lanka ja riittävän isot puikot!