Kaksi hoitopäivää takana ja kolmas menossa. Ihan mukavasti on hoitoarki alkanut.

 

Ensimmäisenä päivänä Peppiä oli aamupäivällä vähän itkettänyt, eikä ruokakaan ollut oikein maistunut. Kahdet päiväunet hän kuitenkin oli nukkunut 6,5 tunnin aikana. Yö oli aika levoton, hoidon aloittamisen lisäksi siihen vaikuttanee tulossa oleva hammas. Niin, ja viikonloppuna Peppi hoksasi, että tukea vasten seistessä voi siirtää jalkoja vuoronperään, jolloin pääsee toiseen paikkaan. Ensimmäisiä ”puita pitkin” –askelia siis on meillä harjoiteltu.

 

Toisena päivänä eli eilen ruoka oli maistunut paremmin, mutta uni ei. Hoitopäivä oli tunnin pidempi, ja tyttö oli aika väsynyt, kun kävimme hänet hakemassa. Lisäksi hoitaja oli lapsineen ulkona, ja neiti istui rattaissa vällyjen alla, kun muut leikkivät pihalla. Hoitaja väitti, että tyttö on niin painava, ettei jaksa pitää sylissä. Silmänisku


Viime yö meni sitten jo levollisemmin. Peppi heräsi vain kahdesti. Tosin aamulla heräsi samaan aikaan kuin muutkin, vaikka olisi voinut nukkua vielä puolisen tuntia. Hoitopaikassa sitten hoksasi, että hän jää ja isä ja äiti lähtevät, ja itkuhan siinä hänelle tuli.

 

Aluksi tuntui kummalliselta olla töissä, ja olla nii-in pitkä aika erossa äidin pikkuisesta mussukasta. Nyt ei enää kovin pahoja vieroitusoireita ole. Vaikka en varsinaisesti kaivannut töihin, niin nyt töiden aloittaminen tuntuu tosi hyvältä. Aivoni ovatkin olleet melkoisella vajaakäytöllä, ja nyt tuntuu, että virtaa on ja uusia ideoita riittää. Toivottavasti tila säilyy!