Eilen aloitimme kestovaippailun päivähoidossa. Kun ensimmäisen kerran keskustelin vaippa-asiasta hoitajan kanssa, totesi hän, että kertakäyttövaipat ovat hänelle kaikkein helpoimpia, mutta että hän toimii kuten minä haluan. Hän vielä lisäsi, että kestovaipat ovat hankalia, koska on hankalaa, jos esimerkiksi ulos lähtiessä joutuu vaihtamaan kaikki Pepin vaatteet. En tuolloin kommentoinut mitenkään tätä hieman erikoista kommenttia. En siis edes provosoitunut, vaikka vaikutti siltä, että hoitajan kokemus kestoista oli ajalta h-muovi ja harsovaippa.
Viime viikon lopussa otin asian puheeksi uudestaan, ja kävi ilmi, että hoitajalla oli muitakin uskomuksia kestovaipoista, kuten että vaipat kastuvat ulkoillessa, ne ovat kovia ja vaikeuttavat vauvaa liikkumasta, ja että niitä pitää vaihtaa usein. Kotipsykologi minussa heräsi, ja sanoin, että jos aluksi Peppi tulisi aamulla kestovaipassa, ja hän voisi laittaa kertiksen ulkoiluun, ja keston päiväunille. Tässä vaiheessa hoitaja oli vielä vähän epäilevän tuntuinen. Eilen sitten neiti meni kestovaipassa hoitoon, enkä vielä laittanut muita kestoja mukaan. Likavaippapussiksi vein vettä pitävästä kankaasta tekemäni vaippapussukan.
Kun menin hakemaan Peppia eilen, hoitaja kommentoi vaippaa: "Ihan hyvä vaippa tuo on, kyllä noita voi käyttää ihan siinä missä kertakäyttövaippojakin." Arvatkaapa olisiko mieleni tehnyt tuulettaa? Vaikka en mikään ihan kamala kestovaippahörhö olekaan, niin minusta on mukavaa, että vaippajätevuorta voi edes vähän pienentää. Erään lähteen mukaan yksikään tuotettu kertakäyttövaippa ei ole vielä maatunut. Kotona olemme kestovaippailleet päivisin ja yöksi on laitettu kertakäyttövaippa. Kauppa- ja kyläilyreissut on menty kertiksillä.
Vaippailun saralla on ollut kaksi erikoista yötä. Vaippa on ollut aamulla kuiva, ja aamupissat on tehty pottaan. Ja aamupierut.
Kommentit