Nyt äidin pikkuinen mussukka kävelee jo niin hyvin, että hoitotätikin sanoi eilen, että nyt voisi hänen mielestään laittaa merkin neuvolakorttiin. Samalla hän kysyi, että milloin menemme mittauttamaan Pepin painoa neuvolaan. Vastasin siihen vain, että meillä on yksivuotis-neuvola parin viikon päästä. Olemme siis menossa lääkärineuvolaan, jossa katsotaan kasvumitat, Peppi ei ole painokontrollissa vaikka isokokoinen tyttö onkin.

Sappeni alkoi kiehumaan, kun palasi mieleen se, miten kiinnostunut hoitaja oli edellisen kerran Pepin mitoista. Tällä kertaa en taida painoa hänelle kertoa, vaikka tiedän hänen olevan siitä erityisen kiinnostunut. Saa nähdä suuttuuko hän jos en kerro. Hoitajan tuntien pelkään, että vaitiolovelvollisuus tulee rikottua. Tätiä kuvaa eräs murresana erityisen hyvin, mutta nyt se ei tule mieleen... No, periaatekysymys minulle, ei ehkä tunnu myöhemmin niin kovin merkittävältä asialta, mutta nyt tuntuu. Johtuisiko noista hormoneista?

Muuten hoitajan kanssa on mennyt ihan mukavasti. Silloin tällöin hän sanoo jotain sellaista, joka nostaa verenpainettani. Miehen mielestä hoitopaikka on mainio. Peppi tuntuu viihtyvän hoitajan ja muiden lasten kanssa, joten se kai on tärkeintä.