Neulerintamalla ei mitään uutta - tai ainakaan esittelemisen arvoista. Vuodatusta tulossa.

Tänään olin harvinaisen vihainen. Viha on sellainen tunne, jota onneksi koen harvoin. Lyhyesti kerrottuna olin kehityskeskustellut esimieheni kanssa nykyisistä entistä vaativammista työtehtävistä ja pyytänyt hyvin perustein palkankorotuksesta pari päivää sitten. Keskustelu meni mielestäni ihan mukavasti. Tänään esimies suuressa viisaudessaan ilmoitti, ettei katso minun palkkaani olevan syytä nostaa. Olin todella vihainen! En siis edes pettynyt, vaan nimenomaan vihainen, koska minusta esimiehen toimintatapa ja päätös olivat typeriä, sillä palkkani on sama neljättä vuotta, vaikka työtehtäväni ovat muuttuneet täysin. Onneksi tällaisissa erimielisyystilanteissa asian ratkaisee tietty työryhmä, joka todennäköisesti on minun puolellani, ja saan tuon palkankorotuksen. Mur. Onneksi mies oli todella empaattinen ja sitä mieltä, että asia ratkeaa lopulta oikein ja että esimiehen toimintatapa vaan vahvistaa minun näkemykseni oikeellisuutta. Onneksi tällaisia päiviä on vain harvoin!