Kiitos urheilupäiväkirjaani koskevista kommenteista. Kuten tämän viikon listaus osoittaa, kovin on liikunta-aktiivisuuteni vaihtelevaa. Tällä viikolla suoritimme viime viikonloppuna pilkottujen klapien pinoamisen. En olisi millään uskonut, että saamme ne pinottua yhdessä päivässä ja oman perheen voimin. Kunniamaininta kuuluu Pepille, joka jaksoi olla mukana 8 tuntia, kun koko urakka kesti 9 tuntia ja työpäivä ruoka- ja kahvitunteineen oli 10-tuntinen.

Tällä viikolla pikkulikka on oppinut sanomaan ei. Aika hassua. Tähän asti se tuli ilmeillä, mutta nyt "en" kuuluu kirkkaalla äänellä kysyttäessä esimerkiksi "lähdetäänkö päiväunille". Pottakakkaamisessakin on uusi vaihe eli hän osaa itse sanoa milloin on aika mennä. Wau. Äiti on niiiin ylpeä!

Huonoja uutisiakin sain. Lähisuvussa uusi rintasyöpätapaus. Ei kiva. Sanoin jo Miehelle, että pitäisikö imettää vielä yksi puoli vuotta. Mies ei kommentoinut mitenkään. Huonoa huumoria, mutta onneksi nykyisin rintasyövästä parantuu moni. 

Lähipiiriin on tulossa kaksi vauvaa elokuussa, joten aloitin pikkuruisen puuteriroosan villanutun. Entiset työt ovat tietenkin kesken. Mieskin tietää jo mikä on ufo. "Ettei tuosta langasta tulisi vaan uusi ufo", kommentoi hän Helsingin ostoksiani. Ihana muuten neuloa jotain koossa 0-6 kk, edistyy ihan silmissä. Lisääntymisrintamalla on menty meilläkin. Ostin perjantaina taistelukalahaaremin, ja eilen uros puhalteli kuplapesän ja pörräsi toisen naaraan kanssa. Tänään kuitenkin ukkoa ei näy missään: on tainnut unohtaa koko pesäpuuhan.

********

ke klapien pinoamista 8 h

su zumba 55 min