Vietimme pitkän viikonlopun mökkeilemällä Kolilla. Esikoinen valitsi mielummin mummolan, joten olimme reissussa kolmestaan. Mies meni mökille jo torstaina ja minä ja Peppi vasta perjantaina. Säätiedotus oli luvannut kaunista aurinkoista säätä, ja oli ajatellut ottaa roppakaupalla kuvia, mutta perjantai olikin ainoa aurinkoinen päivä. Kolin otokset ovat siis harmaan sään vuoksi surkeita ja kameraankin oi mennyt päälle jokin kumma asetus. Viime kerralla mökkilomalla sairastuimme kaikki Miestä lukuunottamatta vatsaflunssaan, joten tällä kertaa olin varustautunut särkylääkkeellä ja kuumemittarilla. Eipä tuo taikauskoisuus auttanut. Pepille tuli yskä ja nuha lauantaina, ja sunnuntaina palauttuamme kotiin illalla nousi äkillisesti kova kuume, joka tosin laski ihan yhtä nopeasti maanantaina puolen päivän aikaan. Nyt olemme sitten olleet kotona, mutta huomenna minun olisi tarkoitus mennä töihin ja Pepin hoitoon. Minullakin tosin on vähän nuhaa ja tukkoinen olo, mutta eiköhän olo huomenna ole jo parempi.

Pepillä on jo muutaman viikon ollut ite-vaihe. Kaikki pitää siis saada tehdä itse. Ihan hauskaa, paitsi silloin kun on kiire jonnekin. Imetys loppui sunnuntaina 26.9. Lauantaina pikkuneidille ei tullut kertaakaan "eppis" mieleen, joten ajattelin, että aika on kypsä. Helposti onnistui lopetus, maanantaina vain oli vähän kiukkuinen kotiinpaluu (ainoa imetys oli juuri kotiinpaluun yhteydessä), mutta sitten alkoikin mennä ihan mukavasti. Joka päivä Peppi on tosin ainakin kerran kysynyt "eppis?", mutta ei onneksi hermostu, kun sanon että eppis on loppu. No, kroppa ilmoitti heti jo perjantaina olevansa valmis uuteen vauvaan, huoh. Ja vauvakuume onkin nostanut taasen päätään, vaikka välillä jo olin tyytyväisenä vakuuttanut itselleni, että meille ei välttämättä kolmatta lasta tule. Mutta olisi se vaan nii-in ihanaa olla raskaana ja saada vauva!

Ensi viikolla on ne Miehen serkun häät, enkä vieläkään oikein tiedä mitä laittaisin päälle. Naisen logiikalla ajattelin, että jos laittaisin vanhan mekon, voisin mekkorahalla osta uudet juhlakorut. Fiksua ja loogista, eikö totta? Kun Miehelle tämän nerokkuuden esittelin, hän alkoi puhumaan jotain vakuutusmaksuista ja veneen huollosta. Outoja nuo miehet.

Aloitin taas juoksemisen. Tykkään siitä tosi paljon, mutta mulla on ollut aikaisemmin ongelmia polven kanssa. Pari kertaa olen käynyt lyhyellä lenkillä, eikä polvi ole vielä oireillut. Pidän peukkuja jotta se kestäisi, sillä juokseminen on ihana harrastus, jota voi tehdä missä ja milloin vaan (toisin kuin aikatauluihin sidottuja jumppia).

Muistutan vielä anna hyvän kiertää -ketjuun osallistumisesta. Ohjeet löytyvät 30. heinäkuuta kirjoittamastani viestistä. En onnistu nyt linkittämään sinne suoraan, selain menee täysin juntturaan kun yritän.  

***********

Urheilut

ke kiinteytys +

la juoksulenkki 30 min